Terveydenhuoltolaki astui voimaan 1.5.2011. Laki on ns. sisältölaki,
joka korvaa joitakin kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sisältöpykäliä.
Laissa on sääntelyä mm. potilaan asemasta ja oikeuksista, hoidon saatavuudesta,
kuntoutuksesta ja hoitotarvikkeista. Lain henki on vahva asiakaskeskeisyys.
Terveydenhuoltolaissa korostetaan hoitosuunnitelman laatimista ja merkitystä.
Käytännössä hoitosuunnitelma tulisi tehdä, jos henkilöllä on joku useampia käyntejä,
tai erilaisia palveluja vaativa sairauden hoito edessään. Hoitosuunnitelman sisältö käy
ilmi potilaslaista (4 a § 17.9.2004/857): ”Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on
tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva,
tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon
järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä
potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa.”.
Hoitosuunnitelma tuo potilasturvallisuutta: hoito jämäköityy, kun tavoitteet kirjataan selkeästi.
Potilaalle hoitosuunnitelma on myös asiakirja, johon voi tarvittaessa hoitoa toteutettaessa vedota.
Hoitovälineet tulee kirjata hoitosuunnitelmaan. Diabeetikolle tämä tarkoittaa kaikkia verensokerin
seurantaan tarvittavia välineitä. Potilaalla on oikeus pyytää ja saada hoitosuunnitelma.
Suunnitelma tulee tarkastaa aina tarvittaessa; se antaa aina ajantasaisen kuvan potilaan hoidosta.
Julkisuutta terveydenhuoltolaki on saanut etenkin hoitopaikan valintamahdollisuuksien laajentamisesta.
Valintamahdollisuus etenee kahdessa vaiheessa. Nyt henkilöllä on oikeus valita perusterveydenhuollon
hoitopaikkansa oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen terveysasemista. Vuonna 2014 tämä
valintamahdollisuus laajenee koskemaan koko maan terveysasemia. Erikoissairaanhoidon osalta potilaalla
on nyt mahdollisuus valita oman kuntansa mukaiselta erityisvastuualueelta, esimerkiksi Keravalla HYKSin
erityisvastuualueesta, johon kuuluu Helsingin ja Uudenmaan (HUS), Etelä-Karjalan (EK) ja
Kymenlaakson (KYM) sairaanhoitopiirit. Vuonna 2014 erikoissairaanhoitoa voi saada koko maan
kunnallisista erikoissairaanhoidon yksiköistä.
Huomattavaa on, että terveydenhuollon osa-alueita ei hoitopaikkaa vaihdettaessa voi hajauttaa.
Terveydenhuolto siirtyy siis kokonaisuudessaan. Ilmoitus hoitopaikan vaihdosta on tehtävä kirjallisesti
vähintään kolme viikkoa etukäteen molemmille terveysasemille. Myös väliaikaisen asumisen aikana
toisella paikkakunnalla on mahdollisuus käyttää hoitosuunnitelmansa mukaisen hoidon toteuttamiseen
terveyskeskusta tai erikoissairaanhoidon yksikköä koko maassa.
Ihan lääkäritasolle valintaoikeus ei yllä, mutta potilaalla on mahdollisuus valita
häntä terveydenhuollon yksikössä hoitava laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö
”toimintayksikön toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen sallimissa rajoissa”.
Kohtuutonta kuormitusta yhdelle lääkärille ei siis ole tarkoitus lakiuudistuksen myötä syntyä.
Kiireettömään hoitoon pääsyyn eli ns. hoitotakuuseen tuli terveydenhuoltolain myötä aikarajojen tiukennuksia.
Erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi ja siihen liittyvät tutkimukset on aloitettava kolmen viikon sisällä l
ähetteen saapumisesta ja toteutettava kolmessa kuukaudessa. Varsinainen hoito tulee toteuttaa
puolen vuoden sisällä hoitopäätöksestä. Kiireellistä sairaanhoitoa potilaalla on oikeus saada
kuten tähänkin asti hänen asuinpaikastaan riippumatta koko maassa.
Diabetesliitto teki ansiokasta työtä terveydenhuoltolain valmistelun aikana.
Etenkin diabeetikkolasten turvallisen koulupäivän ja hoitotarvikkeiden saamisen turvaamisen puolesta
ponnisteltiin koko lakivalmistelun ajan. Diabeetikkolasten turvallista koulupäivää on turvaamassa nyt
terveydenhuoltolain pykälä, jonka mukaan pitkäaikaisesti sairaan lapsen omahoidon tukeminen yhteistyössä
muiden oppilashuollon toimijoiden kanssa kuuluu kouluterveydenhuollon palveluihin. Diabetekseen liittyvät
toimet ovat siis omahoidon tukea, eikä varsinaista sairauden hoitoa. Tukija voi olla muu kuin terveydenhuollon
ammattilainen ja lapsen hoitoyksikön terveydenhuollon ammattilainen perehdyttää tukijan tehtäväänsä.
Ennen koulun alkua tai lapsen sairastuttua pidetään yhteisneuvottelu koulun, hoitoyksikön ja lapsen huoltajien kanssa,
jossa sovitaan kaikista asioista, joita diabeetikkolapsen koulupäivän aikana tulee huomioida.
Lähtökohtana sopimiselle tulee aina olla lapsen avun tarve.
Kunta velvoitetaan selkeästi myöntämään hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet.
Myös kotisairaanhoidossa käytettävät hoitosuunnitelman mukaiset hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon.
Hoitotarvikkeita tulisi saada yksilöllisen tarpeen mukaan, ja asiakasmaksulain 5 § 1 momentin perusteella maksutta.
Terveydenhuoltolaki on nyt voimassa, mutta se on kaikille osapuolille vielä uusi.
Nyt seurataan, kuinka hyvin kunnat suoriutuvat velvoitteistaan lain määräämissä rajoissa.
Sekä terveydenhuollon työntekijöillä, että potilailla on varmasti sama tavoite, hyvä ja oikean aikainen hoito.
Terveydenhuoltolaki pyrkii tätä tavoitetta turvaamaan.
Laura Tuominen-Lozic'
Järjestösuunnittelija, Suomen Diabetesliitto ry
